Valitsijoita olemme me. Kaikki.

Heräsin taas miettimään sitä, mikä ihmisiä nyt vituttaa.

Aloin miettimään, miksi ihmiset näkevät joitain vikaa markkinataloudessa joka tarjoaa erilaisia elämäntapoja. Ne saattavat kyllä olla yksilölle tai ympäristölle haitallisia, hyvänä esimerkkinä pikaruokakulttuuri, mutta missä tässä piilee ongelma. Miksi ongelma nähdään kuitenkin itse markkinataloudessa, joka vain antaa puitteet kaikelle toiminnalle? Kuka lopulta onkaan tällaisista asioista vastuussa, ja kuinka tähänkin pitäisi vaikuttaa? Sen ainakin voin sanoa siihen voimme vaikuttaa.

Lopulta kehityksen päätymisen tällaiseen tilaan, jossa ihmisellä on mahdollisuus esimerkiksi pikaruokaan, täytyy nähdä sinällään positiivisena kehityksenä, jonka vapaa markkinatalous on mahdollistanut. Jos siis kuvitellaan, että n. sata vuotta sitten tällaiseen elämäntapaan ei ollut edes mahdollisuutta, ja haitallista elämäntapaa pahempana ongelmana nähtiin pikemminkin ruuan puute ja nälkä, johon aina ei ollut vastausta.

Ihmiset ovat siis saaneet markkinatalouden kehityksen kautta laajamittaiset mahdollisuudet kaikenlaisiin elämäntapoihin, muunmoassa pikaruokakulttuuriin, mutta se on luonut uuden ongelman. Mihin tämä ongelma nyt sitten perustuu, ja kenen on syy?

Ongelma perustuu pikemminkin siihen, että muutokset maailmaan, jossa on rajattomia mahdollisuuksia valita elämäntapoja ja kaikkea siihen liittyvää, on tapahtunut niin nopeasti, että ihmiset eivät ole pysyneet mukana. Toisin kuin luullaan, ihmiset ovat pikemminkin hämenntyneet valinnanvapauden tuomasta vastuusta, kuin valinnanvapauden puutteesta. päättää elämänvalinnoistaan, joihin markkinoiden tarjoamat mallit muka puuttuvat tyrkyttämällä mallejaan ihmisille. Ihmisillä on nyt siis vapaus valita, mutta he eivät ole välttämättä sisäistäneet tätä vastuuta, joka heille valintojen laajuudella on tullut. Siksi he koettavat päästä helpommalla, ja valitsevat heille itselleen yksinkertaisimmat ja nopeimmat vaihtoehdot, joista on tämän takia tullut myös halpoja. Näinollen ne ovat myös saaneet markkinoilla monopoliaseman. Kyseessä ei siis ole se, että näiden erilaisten vaihtoehtojen tarjoajat itse olisivat syyllisiä näiden elämäntapamallien hallitsevuuteen, vaan näiden tarjoajien tarkoitus on vain tarjota ihmisille omaa haitallista elämäntapavaihtoehtoaan.
Jos ihminen sen valitsee, niinkuin hän nyt valitsee, ei vaihtoehdon tarjoaja voi muuta kuin yrittää tarjota vaihtoehtoaan ihmisille mahdollisimman paljon, että nämä pysyisivät tyytyväisinä. Eikä tarjoaja voi nähdä tässä mitään väärää, jos valitsevat ihmisetkään eivät näe.

Se että vaihtoehdot ovat yksilölle tai ympäristölle haitallisia, on vain sattumaa. Se ei ole tarjoajan tarkoitus, ja miksi se olisikaan? Siitä ei voi olla tarjoajalle mitään etua. Mutta entäpä me yksilöt, miksi me valitsemme näin? Jos tarjoaja huomaa, että me emme näe siinä väärää, ei hänkään näe. Hänen vastuunsa kohdistuu meidän tyytyväisenä pitämiseen, työpaikkojen ylläpitoon ja tietysti omaan toimeentuloon, jolloin hän itsekin toimii valitsijana. Silloinkin hän on yhtä pieni valinnan tekijä kuin mekin, vaikka resursseja hänellä saattaa olla meidän ansiostamme enemmän. Jos me olemme ajattelemattomia, ovat muutkin.

On siis turha syyttää ketään muuta, kuin itseään. Jos meillä on valinnan vapaus meillä on myös vastuu, se voi olla meille hyvää tai pahaa. Asiat eivät toimisi hyvin, jos joku muu päättäisi toisten puolesta. Kuka määrittelee, kuka olisi niin viisas? Onneksi siihen ei ole täysin päädyttykään. Vielä.

Yksilöllä on vapaus valita. Me kaikki olemme yksilöitä. Me kaikki olemme yhteensä se taho, joka on aina oikeassa. Me voimme päättää, sillä meillä on vastuu.