Jossain vaiheessa saattaa järjestömaailmanparantaja herätä huomaamaan, että hänen puheensa eri nuorisovaltuustoissa ja muissa askarteluseurojen kokouksissa ei olekaan muuttanut maailmaa paremmaksi paikaksi. Sensijaan, että hän alkaisi pohtimaan metodeja, saati tavoitteitaan, joissa maailmanparannus on lähinnä lisää järjestöjä ja kivoja asioita nuorille, hänestä tulee valmiiksi katkera mielipahakurki.
Mielipahakurki kuitenkin kiistää olevansa katkera siksi, että mielipahakurjen etujärjestöltä jotain poistettaessa se olisi mielipahakurjelta pois. Ei missään nimessä, vaan mielipahakurkea tietenkin harmittaa kaikkien niitten puolesta, jotka eivät tiedä mitä menettävät, kun jäävät ilman sitä kivaa, mitä heidän järjestönsä suo. Toisaalta nämä ihmiset eivät muutenkaan tiedä mitä hyötyisivät näistä järjestöistä muutenkaan.
Mielipahakurki puolustaa aina niitä, joitten olettaa olevan heikommassa asemassa. Mielipahakurki on omasta mielestään suurikin sankari, kun haluaa olla aina oikeassa ja hyviksien puolella. Hän haluaa olla myös voittajan puolella. Eikä hän halua ajatella liikaa. Kuinka helppoa on ollakaan sankari. 2010- luvun Suomessa hän muistuttaa että suvaitsemattomia ei pidä suvaita ja valtion pitää tukea nuorisoa. 1930- luvun Saksassa hän olisi todennäköisesti paikallisen ”Kraft durch freude”-järjestön puheenjohtaja. Toisaalta hänen sisäisen motivaation lähteensä tuntien järjestön nimen voisi muuttaa pikemminkin muotoon ”Kraft durch angst”.
Mielipahakurjen asema on useimmiten yllättävän korkea. Häntä voisi tietyllätapaa verrata jopa pyrkijään tai klaanin mieheen. Hän on ikään kuin jonkinlainen kapinapäällikkö järjestömaailmanparantajille. Kuin nämä pienet sinisilmät olisivat mielipahakurjen munia, joista hänen valittavan laulunsa kuuluessa kuoriutuu pieniä mielipahakurjen poikasia nokkimaan pahantekijöitä silmiin.
Hänelle on ilmiselvää, että hänen paikkansa on kokoomusnuorissa. Muille se taas ei ole. Vapaa-ajallaan hän hengaa kuitenkin mieluummin demareitten seurassa, kuin tiettyjen puoluetoveriensa. Syytä, miksi hän on kokoomusnuorissa on vaikea sanoa; hän on kuitenkin opetellut valmiiksi mantran tavallisimpia kokooomuslaisia mielipiteitä, jotka eivät pöyristytä kommunistiakaan. Ne hän tarvittaessa lausahtaa, mutta somessa muistuttelee mieluummin miten jotkut puoluetoverit ovat väärässä.
Tässä kuitenkin on se selkeän rehellinen puoli mielipahakurjesta. Siinä missä pyrkijä tai klaaninmies hillitsisi itsensä ja jättäisi kertomatta toisille todellista mielipidettään hoitaen asiansa jotenkin suljetuin ovin, mielipahakurki joko tietoisesti tai tiedostamattaan elämöi mielipide-eroillaan muihin kokoomusnuoriin nähden. Siinä missä edellämainitut delegoisivat jyrkkien mielipide-erojen ilmaisemisen jollekin ”asiantuntijalle”, kokee mielipahakurki asemastaan huolimatta velvollisuudekseen olla itse se, joka nostaa kissan hännästä pöydälle… tai mediaan.
Ainoa kelle mielipahakurki kuitenkin on epärehellinen, on hän itse. Jokainen päivä on mielipahakurjelle uskottelua, että hän on kokoomusnuori joka tekee jotain merkityksellistä. Kumpikaan kun ei pidä välttämättä paikkaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.