…tuntuuko joskus siltä, että joku potkii sinua päähän? Tuntuuko, että jokin vie rahasi ja leipäsi pöydästä? Tuntuuko joskus siltä, että joku huijaa sinua, päättää puolestasi ja hyötyy siitä? Et ole väärässä! Se on totta, mutta tiedätkö syyllisen?
Ammattiliittojen funktio on jo pitkään ollut yhteiskunnallisesti epäselvä. On selvää, että niitten laajan ja aktiivisen toiminnan ansioista Suomeen saatu työntekijöille monia etuuksia, joita pidetään työpaikoilla nykyään etuuksina. Ammattiliitot ovat nykyään kuitenkin instituutioita, jotka ovat niin itsestään selviä, ettei niitä saisi edes kyseenalaistaa. Onko kukaan siis jäänyt kysymään, mikä on enää niiden funktio? Mikä tekee niistä niin tuottavan instituution, että siihen tulee sijoittaa rahaa? Vai tuottaako se voittoa? Ja jos tuottaa, kenelle se menee? Tuottaako ammattiliiton toiminta näkyvää voittoa työmiehelle?
Ratkaiseeko tässäkään tapauksessa rahan arvo? Ammattiliittojen päätavoitteena on ollut pitää työläisten palkka mahdollisimman korkealla. Käytännössä se tarkoittaa, ettei työläisen voitto säily kauaa, sillä luonnollisen talouskehityksen myötä palkkakustannusten noustessa täytyy nostaa myös tuotettavan tuotteen hintaa, jolloin tuote ei ole enää kyllin sopiva markkinoille, eikä sitä kauppaava tai myyvä yritys enää tuota niin suurta voittoa; se saattaa jopa kaatua tappion puolelle, mikäli tuote ei myykään. Tästä seuraa, että tuotannossa on tehtävä leikkauksia, saneerauksia tai se on lopetettava kokonaan. Tilanne ei työläiselle ole sen hilpeämpi tuotannon säilyvyydestäkään huolimatta, vaikka tilille tulevat numerot ovatkin suurempia; kansantalouden ollessa huonon myynnin myötä pohjalukemissa, myös rahan markkina-arvo on pieni, jolloin inflaatio korjaa saavutetun palkkavoiton.
Kuka tästä sitten hyötyy? On selvää, ettei ainakaan työnantaja. Hyötyjiin ei myöskään kuulu kuluttaja; ei tavallinen kaupassa käyvä kuluttaja, eikä raaka-ainetta jalostava teollisuus. Kuten edellä todettiin, tilanteesta ei myöskään pidemmän päälle hyödy edes itse työläinen. Tilanne ei voi olla luonnollisesti valtiollekaan edullinen; sen verovarat hupenevat myös inflaation myötä. Kokonaisuuden kannalta tilanne on koko yhteiskunnalle epäedullinen, mutta silti häviäjien luettelosta puuttuu yksi häviäjä: ammattiliitot.
Ammattiliitot pitävät palkankorotuksista kiinni, sillä ne itse saavat ansionsa pelkästään tämänkaltaisesta toiminnasta. Niissä toimivat henkilöt jäisivät täysin palkatta, elleivät liitot osoittaisi, että jotakin tehdään. Niinpä niiden toiminnaksi on nostettu näyttävästi palkkojen itseisarvoinen korottaminen, joka ei tuota mitään hyötyä, kuten edellä mainittiin. Ammattiliitoille ja niissä toimijoille se on kuitenkin se ja sama, sillä niiden toimeentulo on turvattu, mikäli jotain on tehty. Tässä piileekin toinen ongelma. Rahaa menee toimintaan joka ei siis edes tuota, ja jos tuottaa, se tuottaa tappiota. Ja kuten aiemmin mainittiin, toiminta joka tuottaa tappiota on koko yhteiskunnan tuloista pois.
Ja kun ottaa vielä huomioon, kenen rahoilla tämä kaikki tehdään, on, sinun työmies, enää turha miettiä, kuka sinua riistää!
1 kommentti:
Hyvää ellilöintiä, Janne!
Niin, ammattiliittojen tarkoituksena on ajaa jäsentensä etuja, ei työttömien ja työllisyyden eikä kansantalouden, vaikka tosin eräs teoria sanoo, että valtion verotulot kasvavat kun pääoma menee korkeisiin paperimiesten palkkoihin (pääomavero on pienempi kuin tulovero). Veronmaksajat käytännössä maksavat ammattiliittojen jäsenmaksut (verovähennysedut). Miksi sivullisten ihmisten täytyisi kollektiivisesti kärrätä rahaa tietyille aloille ja kustantaa venäläisen ruletin kaltainen pahantekeväisyys, jossa voittona on työnantajaa kuristava palkankorotuskierros ja häviönä ulkomaille muuttanut tehdas. Ammattiliittojen taktiikkaan kuuluu se, että mielummin pidetään ihmisiä työttömänä kuin töissä sellaisella palkalla, mitä ay-pamput eivät hyväksy.
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.