Mielessäni on liikkunut monenlaista juttua liittyen kansallisaatteeseen ja suomalaisuuteen. Mutta sitä on ehkä hyvä pohjustaa tällä tekstillä, jonka luin kouluradiossa 13.3, eli viime perjantaina. Tänä viikonloppu on ollut kyllä täynnä kaikkea mahdollista Kokoomustoimintaa, joten ajatuksia riittää, mutta siis aikaisin ensin. Kyllä uusia juttuja muistella ehtii.
13.3:
Meillä on oikeus juhlia kunniaamme,
surumme kunniaa
Meillä on oikeus nostaa lippu tappiomme muistoksi,
meillä on oikeus muistojemme tuskaan.
Tänään on se päivä vuodesta jona voimme hiljentyä muistelemaan sotaa joka päättyi tasan 69 vuotta sitten.
Tuossa sodassa oli vaakalaudalla isänmaamme Suomen vapaus ja sen puolesta kaatui moni suomalainen mies taistellessaan Maahamme hyökännyttä Neuvostoliittoa vastaan. Vaikka Talvisodassa Suomemme joutui raskain ehdoin luovuttamaan monia alueita, ja vaikka tätä päivää pidettiin tuolloin surupäivänä, voimme kuitenkin olla ylpeitä, että ne 105 päivää jotka Suomi taisteli, suomi taisteli lähes yksin. Ja vaikka joiltain osin jouduimme alueistamme luopumaan, säilytimme itsenäisyytemme ja vapautemme, jonka me olisimme saattaneet myös menettää. Vaikka sota onkin hirveää, vapauden puolesta tulee taistella.
Missä me olisimmekaan nyt, mikäli urheat miehemme eivät olisi taistelleet yhdessä noita sataaviittä päivää?
Talvisodan ihme oli se henki jolla aivan kaikki erilaiset suomalaiset taistelivat kaikilla tavoilla hyökkääjää vastaan, yhdessä. Yhteishenki on se, mitä meidän kaikkien suomalaisten tulisi vielä tänäpäivänäkin vaalia. Meidän suomalaisten voimavara on, että pidämme toisistamme huolta, kuten sotilaamme pitivät toisistaan isänmaamme kohtalon hetkinä. Yhteishenkeä on meidän jokaisen hyvä ylläpitää luokissa, kaveripiireissä ja kaikkialla, missä me vain olemmekin keskenämme. Olkaamme yhdessä myös ylpeitä vapaasta isänmaastamme, niin vaikeinakin aikoina.
Seuraava kappale, toisin kuin eilinen on, omistettu talvisodan veteraaneille, talvisodan taistoissa kaatuneille ja suomalaisille ja se kertoo Talvisodasta. Hyvää talvisodan muistopäivää.
2 kommenttia:
Oi tsiisus, onneks mun koulussa ei kukaan lue radiossa tommosta.
Ps. miten niin suomalaiset pitävät toisistaan huolta? Mä en ainakaan huomaa mitään hirveetä huolenpitoa tässä maassa.
Niinpä. Lähinnä tarkoitin, että meidän suomalaisten olisi syytä pitää toisistamme huolta. Eipä ole ihme, ettet ole moista ympärilläsi huomannut, kun ei ole kukaan yhteisöllisyyttäkään huomioinut. Voisit kertoa kuitenkin, miten mielestäsi tässä maassa ei huolehdita, niin voisin vastata paremmin.
Yhteisöllisyys on suomalaisten voimavara. Siihen ei kuitenkaan tule pakottaa. Tervettä ystävyyttä kaivataan, ja se on kaiken yhteisöllisyyden lähtökohta. Se yhteisöllisyys auttaa meitä kaikissa toimissamme; opiskelussa, politiikassa, taloudessa ja työssä.
On selvää siis, ettei huolepito läheisiä kohtaan lähde mistään poliittisista päätöksistä tai valtiosta, vaan meistä kaikista. Jokainen voi itse miettiä, miten pitää huolta läheisistään.
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.